Nyt tavarat elävät meidän arkeamme ja aina ne nähdessämme muistamme hänet. Tänään istuinkin olohuoneessa hiljaa ryijyä katsellen ja häntä hymyssä suin muistellen. Mukavia ja hauskoja muistoja on kertynyt, kiitos niistä sinne pilvenreunalle.
Huomenna on mentävä ostamaan kaupasta kinkkupasteijaa (sitä mitä tuubista puristetaan ulos) ja laittaa leivän päälle. Isotädillä oli usein sitä tarjolla ja me sisareni kanssa kilpaa sen tuubin tyhjäksi söimme, äidin kuiskien yrittäen toppuutella ahmimistamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti