Sairastellessa kerkeää katsomaan elokuvia televisiosta. Muuten niiden seuraamiseen ei oikein ole aikaa.
Tällä kertaa kohdalle osui loistava C'est pas moi, je le jure (It's Not Me, I Swear). Elokuva on todella kauniisti toteutettu, vaikka aiheet ovat vähän rankat.
Kulissit hivelivät esteetikon silmää. Olen niin ihastunut 60- ja 70 -lukujen rakennustaiteeseen, että minulle kelpaisi loistavasti päähenkilöiden näyttämö omaksi kodiksenikin. Kaunista ja yksinkertaista!
Kuvat ovat täältä, täältä ja täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti