Aulangolla hunningolla

Vienossa lehtisateessa kipusimme ylös Aulangon rinteitä, mäen päällä olevaa näkötornia kohti. Ja niitä alaspäin johtavia kiviportaita, joita oli 324 niin alas kuin ylöspäin mentäessä.

Mutta ennen sitä, teimme vaikka mitä.

Kummatkin lapset olivat kuumeessa viikonloppuna, kun syysloma oli alkamassa. Ei samperi! Siinä sitä puntaroitiin, että menevätkö suunnitelmat ihan uusiksi? Ja samalla vanhempien vapaapäivät kotona lapsia hoitaen. Ei onneksi mennyt.

Kovasti se poika odotti kylpylään menoa, niin paljon että hirvitti. Onneksi kuume loppui pikkuherralta juuri sopivasti aamulla, kun auton nokka osoitti Hämeenlinnaa.

Reissuun mahtui pulikointia altaissa, vesiliukumäen laskua, limudrinksujen juontia, uusien tarrakirjojen täyttöä ja keilailua hotellin keilaradalla. Ennen kotiinpaluuta vielä kävelylenkki kauniissa luonnossa sekä pieni retki Aulangon näkötornille ties kuinka monetta kertaa. Mahtava paikka, ensi kerralla eväät mukaan!