Meidän perheessämme asuu nyt myös pieni (ja kallis) poikkihuilisti. Tänään tuli päätös Konservatorioon hyväksymisestä.
Eilen illalla neiti antoi jo ensimmäiset soittoesityksensä ystävänsä huilua lainaten.
Saapa nähdä mitä pikkuveli aikoo? Mahtaako innostus tarttua pienempiin hyppysiinkin? Kitaraa herra on rämpytellyt parin iltana tiuhaan tahtiin. Taidetaan poika laittaa sisareni kitarakouluun...
Voi onnea onnea!
VastaaPoistaKiitos paljon. Täällä on hymy korvissa. Niin äidillä kuin tyttärellä :)
PoistaOih, poikkihuilu on ihana soitin! Tsemppiä S:lle musiikkiuralle. t: konsiksen entinen sello-oppilas :)
VastaaPoistaHuilua onkin vähän helpompi kuljetella...
PoistaHienoa, onnittelut! :)
VastaaPoistaKiitos Anu!
PoistaKuulostaa ihanalta - Onnea! :)
VastaaPoistaOikein mukavaa viikonloppua teille!
Kiitos! Hyvä viikonloppua myös sinne!
PoistaOnnittelut! :) Onko poikkihuilut nykyisin tuon mallisia? En oo ikinä nähny moista! Just viime viikonloppuna "soittelin" siskon huilua ja kumma kyllä sain siitä jopa äänen, kauniinkin sellaisen. Poikkihuilussa hyvä asia onkin se, ettei sillä saa soitettua hirveitä vinkuääniä - tai ehkä voi, jos tietoisesti yrittää. Mutta ei se ainakaan yhtä pahalta kuulosta kuin esim. trumpetin soittoharjoittelu! :D
VastaaPoistaLapsille on tälläinen käyrä suukappale, jotta on helpompi soittaa.
PoistaAjatteleppa viulunsoiton harjoittelua. Siinä voisi olla korvatulpilla käyttöä :D
Onnea S:lle! Meillä on kanssa K menossa kummisedän oppiin, kunhan kärsivällisyys kasvaa:D
VastaaPoistaKerrotaan. Koon tarvii ehkä kyllä vielä vähän kasvaa juu :)
Poista