perjantai 24. helmikuuta 2012

Tyttärenne on hyväksytty...



Meidän perheessämme asuu nyt myös pieni (ja kallis) poikkihuilisti. Tänään tuli päätös Konservatorioon hyväksymisestä.

Eilen illalla neiti antoi jo ensimmäiset soittoesityksensä ystävänsä huilua lainaten.

Saapa nähdä mitä pikkuveli aikoo? Mahtaako innostus tarttua pienempiin hyppysiinkin? Kitaraa herra on rämpytellyt parin iltana tiuhaan tahtiin. Taidetaan poika laittaa sisareni kitarakouluun...

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Täällä on hymy korvissa. Niin äidillä kuin tyttärellä :)

      Poista
  2. Oih, poikkihuilu on ihana soitin! Tsemppiä S:lle musiikkiuralle. t: konsiksen entinen sello-oppilas :)

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa ihanalta - Onnea! :)

    Oikein mukavaa viikonloppua teille!

    VastaaPoista
  4. Onnittelut! :) Onko poikkihuilut nykyisin tuon mallisia? En oo ikinä nähny moista! Just viime viikonloppuna "soittelin" siskon huilua ja kumma kyllä sain siitä jopa äänen, kauniinkin sellaisen. Poikkihuilussa hyvä asia onkin se, ettei sillä saa soitettua hirveitä vinkuääniä - tai ehkä voi, jos tietoisesti yrittää. Mutta ei se ainakaan yhtä pahalta kuulosta kuin esim. trumpetin soittoharjoittelu! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsille on tälläinen käyrä suukappale, jotta on helpompi soittaa.

      Ajatteleppa viulunsoiton harjoittelua. Siinä voisi olla korvatulpilla käyttöä :D

      Poista
  5. Onnea S:lle! Meillä on kanssa K menossa kummisedän oppiin, kunhan kärsivällisyys kasvaa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrotaan. Koon tarvii ehkä kyllä vielä vähän kasvaa juu :)

      Poista