Viimeiset itse kasvatetut terttutomaatit ovat nyt tässä. Nämä ovat niin mehukkaita ja kovista kannoista ei ole tietoakaan. Harmi vaan, että vähiin käyvät.
Ihan hyvä, sillä jouduin siirtämään taimet sisään olohuoneen ikkunan eteen ulkotilan lämpötilojen laskiessa liian alas. Jotenkin ne harottavat tomaattien painosta notkuvat ja nuokkuvat oksistot eivät miellyttäneet silmää. Saati ne sinkkiämpäreissä lattiaa pitkin viiltävät muratit ja petuniat.
Nyt sain nekin siivottua pois tulevan talven tieltä. Ensi keväänä rupean taas uudella innolla mehukkaiden väriterapia kasvisten istutus puuhiin...
ooh, näyttävätpä hyvälle! tuliko niistä voimakas tuoksu, kun kasvatitte? meillä oli jokunen vuosi sitten tomaattia parvekkeella kasvamassa ja ne tuoksuivat tosi voimakkaasti. myös jos niiden lehtiä kosketti, tarttui se tomaatin tuoksu sormiinkin. aika jännä juttu.
VastaaPoistaEivät tuoksuneet paikoillaan ollen niinkään, mutta vähänkin jos koski niin sitten kyllä. Käsiin jäi myös voimakkaasti se tuoksu leijailemaan.
Poista