Uusi vuosi meni kotona sairastellessa. Yskä pahenee ja nenä vuotaa kokoajan vain enemmän. Onneksi muut ovat jo terveempiä tai säästyneet koko sairastelulta. ÄTSIU!
Kotona kyyhöttäessä ja myös joulukuusesta luopuessa, rupesi kotiaan katsomaan taas uusin silmin. Mistä tätä tavaraa oikein riittää? Joulukoristeitakin on kertynyt kokonainen kaapillinen, tarvitsisikohan jostakin jo luopua? Yhden kaapin perältä löytyi mm. uusia lasten pussilakananoita. Ne onneksi pääsivät siskonpojan sänkyä koristamaan. Paperisilppurikin pääsi tosi toimiin ja melkein jätesäkillinen vanhoja papereita tuhottiin pois tilaa viemästä.
Nyt tiellä lojuvat kaksi vanhaa poljettavaa ompelukonetta, pari Artekin tuolia, jalkarahi, mankeli... Mutta kun kaikesta ei voisi luopuakaan, osassa on niin iso tunnearvokin. Kai tässä täytyy puntaroida mistä sitä raaskii luopua ja viedä itselle turhat sitten kierrätyskeskukseen muiden bongattaviksi.
Olemmekin moneen otteeseen puhuneet muunmuassa omien vanhempiemme kanssa, että mitä kaikkea olisi pitänyt säästää siitä ajasta kun he olivat pieniä ja nuoria. Tai kun itse olimme pieniä. Mutta ei ollut tilaa missä säilyttää kaikkea haluamaansa. Sama ongelma nytkin, vaikka tilaa on enemmän kuin heillä aikanaan.
Mihin nämä perimmäiset kysymykset nyt häviäisivätkään aikojen saatossa? Samat ongelmat oli vuosi mikä tahansa.
Aina voi viedä säilöön omien vanhempien isompiin koteihin... :) Meillä ainakin äidin talo toimii hyvin säilytyspaikkana. En ole ihan varma mitä hän siitä ajattelee ;)
VastaaPoistaJoo, paitsi jos vanhemmilla on pienemmät asunnot kuin meillä. Pitäisköhän vuokrata jokin varastotila?
VastaaPoista