Tähän aikaan kaksi vuotta sitten sain nauttia kesäolkkarista eli takapihasta juuri auenneiden krookusten ja narsissien värittäessä maisemaa.
Ja mitä siellä ulkona nyt on? LUNTA! Lähipäivät ovat olleet niin synkkää ja harmaata, sateista ja sumuista, että melkein olin epätoivon partaalla.
Ihan totta! Halusin ulkokalusteet jo paikoilleen ja aloittaa tosissani möyryämisen kukkapenkeissäni. Lupasin jopa itselleni, etten aio valittaa edes siitä jokavuotisesta kalusteiden huollosta. Niinpä olen parina iltana levitellyt lunta edestakaisin pienellä pihallamme ja saanut sen loppupelissä sulaamaan. Jäljelle on jäänyt enää pienoinen lumikukkula keskelle nurmikkoa. Senkin levitin vielä tänään iltapäivästä, joten johan se on huomenna viimeistään sulanut.
Auringon säteiden tänään kurotellessa takapihallemme, kuopsutin lehdet pois ja mullat hellästi näkyviin kaikkien sieltä ylös nousevien sipulikukkien tieltä ja siistin terassin talven jäljiltä. Kalusteetkin öljysin mukisematta, vaikka sitä öljyä oli taas vähän joka paikassa.
Pari ruskeaa lisäroisketta kumisaappaissa ovat vain eletyn elämän merkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti