RAKKAUDEN ROADTRIP

Kävimme miehen kanssa autoilemassa Euroopassa, 

sillä sain häneltä 40-vuotislahjaksi tämän matkan.

Kesälomasta viikko säästettiin siis syyskuulle ja lähdimme kaksin (!) kiertämään lähinnä Itävaltaa ja Italiaa. Edellisestä pidemmästä kahdenkeskisestä matkasta olikin jo aikaa, se oli häämatkamme 15 vuotta sitten.

Lensimme Finnairilla sopivan lentomatkan päähän Saksaan, Muncheniin.
Sieltä mieheni oli hoitanut auton vuokrauksen ja valinnut kulkupeliksi BMW 220 Cabriolet'n.
Mikäs siinä oli tukka hulmuten istua avoauton kyydissä Saksan moottoriteillä sekä Alppien pikkuteillä,
joilla hiukset pysyivät vähän paremmin kuosissaan.

 

Suuntasimme ensimmäisenä Liechtensteiniin. 

Itse pikkuvaltiossa ei ole paljoakaan nähtävää, mutta modernin taiteen museo oli hieno. 

Sekä itse rakennus että osa sen näyttelystäkin. Käymisen arvoinen paikka.

Näyttelyn ja kaupungille kävelyn jälkeen suuntasimme ensimmäiseen yöpymispaikkaamme,
mikä sijaitsi Itävallan alpeilla Ebnit nimisessä kylässä.

Paikka on patikoijien suosima, onhan alppeja retkeilymaastoineen ympärillä yllin kyllin.
Olimme valinneet yöpymispaikaksemme Alpenrose nimisen hotellin. Se oli modernisti sisustettu, siisti hotelli,
jonka ehdoton vetonaula oli iso ikkuna koko huoneen leveydeltä alppien suuntaan.
Eihän siinä malttanut nukkua yöllä vaan katsella lepakoiden lentoa kirkkaalla tähtitaivaalla.
Aamulla herätessä sitä vain tuijotti ulos muuttuvaa luonnontaulua. Niin kaunista!

 

Hotellilta alaspäin suunnatessa pysähdyimme Rolls Royce museoon.
Siellä on auto poikineen. Museon omistajakin paikanpäällä entisöimässä vanhoja kulkupelejä.
Missä muualla koet tälläistä!

Seuraavaksi suuntasimme Italian suuntaan, 

josta mieheni oli varannut Meranosta hotellin yllätyksekseni.
Dorner Hotel & Residence osoittautui todella helmeksi keskellä kaupunkia.
Hyvin nukutun yön jälkeen, heti herättyämme kävimme nauttimassa hotellin spa-osastosta 

ja saimme olla koko alueella vain kahden. Luxusta.

 

Aamupalalle mentäessä jokaiselle seurueelle oli varattu oma nimikoitu pöytä! 

Pieni kiva lisä mitä en Suomessa ole tavannut.  

Aamupalan valikoima oli niin laaja, että valinnanvaikeus yllätti. 

Pienet asiat jäävät mieleen ja niillä saadaan tyytyväisiä asiakkaista.

Aamupalan ja hotellin omistajan kättelyn jälkeen suuntasimme Bolzano'n kaupunkiin.
Lounastimme siellä ja jatkoimme matkaa Veronaan, josta olimme vuokranneet 

Airbnb'n kautta asunnon muutamaksi päiväksi.
Asunto oli sopivan kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista 

ja lähellä pientä sivurautatieasemaa, josta teimme päiväretken Venetsiaan.

Verona

Venetsia

Venetsia on kokemisen arvoinen paikka. 
Meitä siellä viehätti veden läheisyys. 

Muuten kaupunki on nopeasti nähty.
Sisämaan pienet kujat ovat kaikki kovin 
saman oloisia ja samanlaisia kauppoja täynnä.

Mutta jokatapauksessa olemme yhtä kokemusta taas rikkaampia. 

 

Yhtenä päivänä kiersimme Garda -järven. 

Sen maasto koostuu kapeista teistä, tunneleista ja upeista näkymistä.
 
Pieniä kaupunkeja on monia järven ympärillä. 

Muutamissa poikkesimme ja pysähdyimme fiilistelemään.
 
Parasta kiireettömyydessä on istua rantakahvilassa ja

 katsella muita ihmisiä sekä nauttia auringon lämmöstä.

 
Ennen kotiin paluuta ajoimme Itävalan alppien yli Garmen Partenkirchenin kautta 

(jossa tietysti piti käydä tsekkaamassa mäet) takaisin Saksaan.
Olen tullut alppien ylli aiemminkin ja ihan yhtä vatsassa nipistelevältä se tuntui nytkin.
 
Pilven sisällä ajo mutkittelevilla kapeilla teillä, 
ilman turvakaiteita tietenkin, on elämyksen arvoinen juttu.
Se kouraisee vatsanpohjasta vaikka sen olisin kokenut jo aiemminkin.
 
Alaspäin tullessamme saimme kokea myös ison lammas sekä paimen joukon seuranamme.
Hauska muisto sekin.

Viimeisen yömme yövyimme Munchen'ssä, jossa kerkesimme vähän kierrellä kaupunkia
ja illastaa peri saksalaisittain makkaroineen ja hapankaaleineen.
 
Parasta tässä lomassa oli, että saimme olla vain kaksin.
Näissä ruuhkavuosissa ja lapsiperheen arjessa se on aika harvinaista!
 
Seuraavaa pidempää matkaa odotellessa. 
Toivottavasti siihen ei mene toista viittätoista vuotta.


ps. lisää kuvia löytyy Instagramin puolelta.

TÄSTÄ TULIKIN IHAN ERILAINEN PÄIVÄ

Tänään on ollut vähän erilainen päivä.

Auto ei liiku metriäkään, se laittaa päivänkulun uusiksi.

Ja ihan hyvällä tavalla!

Mies on koko viikonlopun kertausharjoituksissa ja 

muksut olivat isovanhempien kanssa teatterissa Helsingissä.

Minulla oli aikaa vain itselleni. 

Se, että ei ole auto käytettävissä tietää myös sitä, että kiire loppui seinään.

Kävin yksikseni kaupungilla katsastamassa kotikulmien pikkuiset putiikit.

(Petit St Louis, Puoti, Millan Putiikki...)

Nautin mielettömästä auringonpaisteesta ja linnunlaulusta.

Söin lounaan kaikessa rauhassa ja tein pikkuriikkiä (herkku)ostoksia.

Istuin vajaa puolituntia bussipysäkillä, katselin ohitseni käveleviä ihmisiä.

Ei yhtään haitannut, että edellinen linjuri oli juuri mennyt ohi.

Kävelin metsäpolkua pysäkiltä kotiin.

Elämä on aika hyvällä pohjalla.

Näin eikä mitenkään muuten!

TÄÄLLÄ TAAS!

Onpa piiiiiiiitkä blogihiljaisuus ollut. 

Kiva kun olette jaksaneet roikkua mukana, kaikesta huolimatta.

Hengissä siis ollaan, mutta ajatukset ovat olleet aivan muualla kuin bittiavaruudessa.

Kun kerään innostusta ja voimia koneella istumiseen niin laittelen tänne yhtä sun toista. 

Mielessä on muhinut jos jonkinlaista ajatusta.

Osa niistä on toteutettukin jo.

Leppoisia kesäpäiviä kaikille, hymyillään jos tavataan!

ILOJA JA SURUJA

Myllerrysten puoli vuotta takana.

Hautajaisia, yt-neuvotteluita, sairastumisia, sairaalareissuja.

Kyyniseksikin voisi muuttua, mutta en anna periksi.

Ainakaan ihan vielä.

Kevät on tulossa, aurinko paistaa.

Takaisin lentäneet linnut visertävät jo niin kauniisti.

Muuttopuuhia pian edessä, myös meidän perheessämme.

Sekä paljon, paljon muutakin.

Yritän elää nyt ja tässä.

Auringon sarastaessa sälekaihtimien takaa, tuoden voimaa ja energiaa.

A R P A O N N E A

Varpusen kauniista blogista (klik) löytyi pieni piristys.

N Ä K Y Y K Ö ?

Taas näkee P A R E M M I N ! 

Näöntarkastus antoi karun ja odotettavissa olleen vastauksen, että lasien uusiminen on pakolla edessä. Sitä vähän olin ounastellutkin viime kuukausina...

Kiitos omien sekä appivanhempieni, sain hankittua synttärilahjarahoilla itselleni uudet silmälasit. Kaksin kappalein jopa, käyttäen Nissenin kamppanjaa hyväkseni.

Hauskinta on, että malli omissa laseissani on täsmälleen sama kummissakin laseissa, mutta väri eri. Niinpä ne näyttävät kasvoilla aivan erilaisilta.

LITS LÄTS

Syksyn tulon voi jo aistia elokuisina iltoina. Kosteus laskeutuu jo vaikka mittalukemat nousisivatkin vielä  yli kymmenen asteen.

Niinpä mieheni avustuksella hankin itselleni syntymäpäivälahjan, pitkävartiset Hunter-kumisaappaat.
Punaisten Hai-saappaiden jälkeen valitsin tylsän klassiset mustat ja korkeavartiset sadesuojat itselleni. Näissä on kapeampi varsi kuin esimerkiksi kotimaisissa Nokian saappaissa, joten tuntuvat napakammilta ja näyttävät mielestäni kivemmilta.

Tytärkin on ostoksestani innoissaan. Sillä hän omii kuuleman mukaan vanhat Hai-kumisaappaat nyt itselleen.

Ajoitus saapasostokselle oli hyvä, sillä täällä on satanut jo monta päivää!

H B D

Ihanat lapset hemmottelivat leipomalla ja koristelemalla omin kätösinsä kakun minulle. On se meidän neiti sitten taitava näpertelijä.

Perus kakkupohjan väliin sujauttivat sokerilla makeutettua kermarahkaa, mansikkaa sekä banaania. Päälle kaulivat sokerimassaa ja sivuille pursottivat kermarahkaa.

Lahjan hankin itse itselleni. Se onkin matkalla kotiinpäin, toivottavasti pikapuolin...

TIK TAK

Cannesin polttavan auringon ja kuvassa näkyvän ronskin kellon alla ihasteltiin vuosi sitten kauppahallin mieletöntä ruokatarjontaa. Voi, kun voisin olla siellä taas.

Nyt on ihan mieletön matkakuume päällä. Seuraavaan lomamatkaan on vielä niin monta kuukautta. Aika matelee niin.

Toivottavasti tuleva työmatka kaukomaille hieman sammuttaa suurinta roihua. Huoh!

K E T J U R A N N E K E

Oletteko törmänneet KIERRÄTYS tarvikkeista tehtyihin Re-Do merkkisiin tuotteisiin aiemmin?

Tilasin kaikkien ihanuuksien takana häärivältä taitavalta Päiviltä itselleni käytetyistä muovihampaisista vetoketjuista valmistetun ketjurannekkeen. Hän toiveitteni mukaan valmisti juuri sellaisen korun kuin halusinkin.

Olen myyty, sillä tämä ranneke on niin hauskan näköinen. Lisäksi tuotteiden ideologia sopii hyvin omaan arvomaailmaani!

Re-Don perusajatuksena on jatkaa tekstiilin elinkaarta. Tuotteita syntyy käytetyistä vaatteista, kodintekstiileistä ja kaiken maailman hukkapaloista ja pakanlopuista. Tuotteiden raaka-aineena toimivat materiaalit ovat kirpputorilöytöjä, lahjoituksia tai teollisuuden poistoeriä.

Käytetty tekstiili saa uuden muodon uutena tuotteena ja niin sen tarina jatkuu.

Käy kurkkaamassa  Re-Don FB-sivuja sekä kotisivuja.

VIIRIT KAULASSA

Kuljen tästä eteenpäin viirit kaulassa. Niin hauskan näköiset nämä ovat, että näistä taitaa tulla tämän hetkiset suosikkini.

Ostin saman korun myös musta valkoisena ja vain 2,50€ kappaleelta. Glitterin alehyllystä.

H E V O S L A U K K A A

Korviani koristavat nämä eilen Glitteristä tehdyt löydöt. Olen aivan haltioissani ja niin oli moni työkaverikin.

Välillä on hauska vähän hullutella!

SILLOIN ENNEN

Melkein tuli ikävä opiskeluaikoja löytäessäni suhruisia, arkistoinnista kärsineitä koulutöitä.

Miksi kummassa näitä pitää säilyttää? Sinne ne sujautin takaisin kaappiin pölyttymään. En ihan vielä pystynyt näistä viimeisistä luopumaan. Esittelen näitä varmaan sitten joskus lapsenlapsilleni osoittaen, että kaikki tehtiin ennen saksien ja liiman avulla. Tietokoneet olivat harvojen herkkua.

Mahtavatkohan uskoa todeksi?

H E L M I Ä I S T Ä

Katsokaa nyt mitä ihanuuksia sain haalittua Kaisan NO HOME WITHOUT YOU:n blogikirppikseltä. Aivan ihastuttava helmikaulakoru mustin säädettävin satiininauhoin sekä herttaisen herkkä helmikäsikoru.

Kyllä työkaverit tykästyivät. Ihmekkös tuo, sillä olen itsekin aivan ihastuksissani.

Kaulakoru ampuu ehkä vähän yli. On paljon "romanttisempi" kuin muut koruni yleensä. Mutta hei, arjessakin saa olla vähän jotain helmiäistä ja ylellistä!

K O T O N A

Olen palannut! Väsyneenä ja onnellisena. Paljon päikkäreitä kaipaavana.

Matka meni todella mukavasti. Iltaisin kerkesin lukemaan kaksi kirjaa, käydä manikyyrissä ja pedikyyrissä sekä hieman kirjoakin mukaan ottamiani käsitöitä. LUXUSTA!

Tuliaisia ei paljoa tullut hankittua mukaan tarttuneen flunssan lisäksi. Vähän jotain lapsille kuitenkin. Kotiin ostin myös MUJIn kaupunkisarjan Kiinaosan, jotain tuttua tuosta jo hieman tutuksi tulleesta maasta. Tunnistatko rakennukset? 

Mukana on mm. Pekingin olympialaisten näyttämö kansallisstadion (mitä Linnunpesäksikin kutsutaan), Taivaan temppeli, Shangain Tv-torni (Oriental Pearl)...

N u j e r r e t t u

Se oli nyt annettava periksi.

Onneksi hyvä kirja ja valkosuklaalevy tekevät ihmeitä. Puolukka-mustaviinimarja mehua unohtamatta.

J E T L A A K I

Voi apua mikä jetlag! Eipä ole näin paljon väsyttänyt, tärisyttänyt ja lämpöaaltoiluttanut ennen. Huh!

Kauas suuntauvat lyhyet matkat on ihan, no...syvältä. Toisaalta kaikella on kääntöpuolensa. Onhan näissä lyhyissä reissuissa hyvätkin puolensa. Ei tarvitse olla kauaa erossa rakkaistaan.

11 tunnin yöunet takana. Taidan vetää perään toiset samanlaiset.

O m a

Voi Nanainen! 

Olen niin onnellinen, häpi, iloinen, rakkautta täynnä.

TÄMÄ ON TODELLA MAHTAVA! 

Tämä on mun. Oma.

Paahdan vähän popparii ja kaadan reilusti maustetta päälle.

Sitten ihailen tovin (jos toisenkin) tuota loistavaa taidekappaletta.

R a u h a s s a

Uhosinpa viime syksynä, että Piano paviljonkiin on tänä kesänä päästävä. Viime kesänä sinne en laiskuuttani kerennyt. Ihana anoppi piti huolen, että uhoamiseni tälle vuodelle myös toteutui. Kiitos!

On tuo paikka vaan niin hieno, edelleen! Mikäs siinä oli herkujansa nauttia, kun auringon säteet helmeilivät järven pinnalla. Ihan mahtavaa asua veden äärellä.

Lapset ovat mummin ja papan kanssa harrastusmatkalla tyttären luokittelussa. Aion pyhittää koko illan vain herkuttelulle. Ja itselleni.

Hurahtanut

Minulla on tapana hurahtaa totaalisesti, jos nyt päätän johonkin asiaan mieltyä. Nyt kohteena on kynsilakka.

Sain vihdoin itsekuria jostakin kerättyä ja päätin huoltaa nysäkynsiäni. ITSE! Niinpä nyt lakka koristaa hieman pidempien kynsien päällä. JES!

Ja koska tämän pituisia kynsiä voi jo hyvällä omallatunnolla lakata, niin kaupasta tarttui useampi lakkapullo kerralla. Tyttärenkin kynsilakkoja hipelöin yhtenä iltana. Niiden käyttöön täytyy kysyä lupa, tietenkin. Pistäisiköhän seuraavaksi lakata hilettä kynsien päihin? Ehkä en vielä niin rohkeaksi rupea. 

Tyttärellä ne muuten näyttävät hyvältä. Ikäeroa onkin se 25 vuotta...