perjantai 30. syyskuuta 2011

Ahmintaa


Perheen miehet ovat omilla teillään, ulkomailla tai lätkämatsissa. Me naiset päätettiin viettää yhteistä aikaa, ahmia nachoja ja leffoja.




ps. Kuvassa oleva luomu inkivääriolut ei vedä vertoja vanhan kunnon Schweppesin vaihtoehdolle. No, tulipahan kokeiltua.

Toisen roska on toisen aarre



Nyt mulla on lehmäntalja laukku. Se on hieno! Ihan oikeeta nahkaa ja taljaa.

On mulla uusi bukleekankainen takkikin. Sekin on ikuisuuksien vanha, mutta hieno. Lukuisia käsinpistoja havaittavissa vuorissa. Vyö siitä on hukassa, täytyykin tekaista nahkainen kietaistava sen ympärille. Täyspitkäkin se on ja kaunis pääntieltä.

Kiitos vaan kirpputorin. Mä tykkään.

torstai 29. syyskuuta 2011

Alastomat

Siinäpä niitä, pisteltäviä. Kymmenkunta uutta. Ilman silmiä ja suuta, ilman koristeluja tai muuta.

Nyt siis, jos itselläsi on visio omasta PehmOtuksesta, niin vielä ehditään sellainen sinulle tekaisemaan.

Ennenkuin nämäkin pompsahtavat omaan blogikotiinsa, odottamaan pysyvää uutta kotiaan ties missä.


keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kesäkisa



Joskus netissä pyöriessäni googlettan oman nimeni, jotta näen missä yhteydessä se netissä majailee.

Nyt eteen tuli muisto kesältä 2010. Aamu tv:n kesäkisan kuva. Kylläpä meillä oli ihana kesäretki.

Ruualla ei saa leikkiä


kuva




Lapsille toitotetaan jatkuvasti, että ruualla ei saa leikkiä. Ei saakaan! Mutta karkeilla saa!

Itse lapsena sisareni kanssa karkkipäivänä tarkkaan harkittiin, että mitä viikkorahoillamme ostettiin. Yleensä mukaan tarttui sellaisia irtokarkkeja mitä pystyi ruokana hyödyntämään Barbie leikeissä. Voi juku, vain mielikuvitus oli rajana. 

Nyt aikuisena leikkiminen on jäänyt vähemmälle, mutta nämä namut saivat sisäisen lapsen taas valloilleen, hih! Maku on makeisissa vain karmaiseva, eipä tule toista kertaa leikittyä.


tiistai 27. syyskuuta 2011

ANNA HALI


Ensin pois muutti Okko,
heti perään pakkas Pekko.

Isoiksi nuo pehmot kasvoi,
reippain mielin matkaa jatkoi.

Saivat ne uudet halittavat,
täällä viimeistä kertaa siis vilkuttavat.

Pekko muutti tänne.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Saiturin syksy






Pähkäilin syysistutusten kanssa. Nättiä pitäisi saada, mutta mitään ei saisi maksaa. Kenellekään tuttua?

Onneksi ruukut sekä koristekivet olivat valmiina edellisiltä vuosilta ja kesän jälkeiset muratit saivat jatkaa elämäänsä. Callunoita hain laatikollisen kaupasta kympillä ja ajattelin tyytyä vain niihin sekä metsän suomiin antimiin.

Kurvaus Tiimarin varastomyyntiin onneksi muutti ja pelasti tilanteen. Heti ovella oli vastassa risukuusia. Juuri tarvittavat neljä kappaletta. Ette arvaa hintaa, euron kappale! Ne oli suorastaan aseteltu juuri minua varten, loistavaa! Kaappien kätköistä löytyi vielä keraamisia kurpitsoja, käpyjä sekä siemenkotia. Niitä lisäsin vähän eloa antamaan.

Eihän näistä nyt ihan sellaiset tulleet kuin alkuun ajattelin, mutta kyllä näillä hinnoilla (uudet tarvikkeet 2,25€/istutusruukku) on pakko olla tyytyväinen!

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Virtaa

Akut on ladattu ja massut täyteen rosvopaistia ahdettu. Muista lukuisista herkuista puhumattakaan.

Mikäs sitä oli rosvopaistipaikalla silmiänsä ulkosalla lepuuttaa, kun luonto on värityksiltään kauneimmillaan. Taas jaksaa painaa, ne viisi työpäivää ennen seuraavaa pikkubreikkiä.




perjantai 23. syyskuuta 2011

Breikki


Kyllä tätä on odotettu!

Nyt laitamme työvaihteen pois päältä ja vaihdamme lepovaihteelle. Koko perhe. Seuranamme rakasta sukua, niin pieniä kuin isojakin. Paikkana maailman paras akkujen lataus mesta. Hyvää ruokaa piisaa ja märästäkään osuudesta ei ole pulaa. Järvi on sitä tulvillaan, mahtaakohan kukaan uskaltaa enää sinne uiskentelemaan?

Jokatapauksessa. Se on moro.

Elämä puntarissa


Hanna Holman kauniita teoksia on mm. täällä.

On päiviä ja viikkoja, jolloin miettii syntyjä syviä. Elämän tarkoitusta ja omia valintojaan. Ystävän päivitys Facebookissa pysähdytti hetkeksi miettimään:

Edessä on sata ovea, tuhat tietä.
Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hivenen järkeä.
Ovet on tehty avattaviksi, tiet tallattaviksi, elämä elettäväksi.
Jos erehdyt, uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa.
Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä.
Mutta silti, odota parasta, äläkä pelkää pahinta.

torstai 22. syyskuuta 2011

Mä tahtoo veivaa veivaa

kuva
kuva


Lapsilla alkoi uusi illanviete pari viikkoa sitten, hiphop!

Intoa riittää nyt vaikka muille jakaa. Alku oli pienellä miehellä taas vaikea, mutta tänään sanoi kotimatkalla, ettei varmasti lopeta! Se onkin kuulkaas Conversen HipHop sarjan kenkien osto pian edessä.

Ja nyt on tilauksessa graffiti-taulut lasten huoneisiin. Kaikkea se uusi harrastus teettää...

Fiiliksen mukaan



Tänään valitsin kasvoille pyöreät rillit. Työkaverit nimittivät ne aikanaan leopardilaseiksi. Tänä aamuna tuntui siltä, että rohkeutta niiden käyttämiseen oli tarpeeksi. Se vaatii tietyn fiiliksen ja vaatetuksen, jotta nämä nenälle asettuvat.

Voisin vaikka lyödä vetoa, että huomenna kasvoilla on jotain suht' näkymätöntä, silmälasien muodossa siis. Värittömiin piilareihin en päädy kuitenkaan, siitä olen satavarma. En vain ole oikein piilarien käyttäjätyyppiä. Tai sitten kaapissa sattuu olemaan liikaa silmiä kuivattavia yksilöitä.

Viikonloppunakin taistelin piiiiiiitkän tovin, jotta sain illaksi näkymättömät silmiini. Ja kyllä, tein sen vikatikin, että meikki oli jo päällä, kun rupesin linssejä silmiin sohimaan. Voi apua sitä meikin korjailua. Jostakin syystä värilliset ruskeat piilolinssit sujahtavat silmiin paljon helpommin. Ne eivät taitu kaksin kerroin, saa aikaan räpsyttely efektiä ja hillitöntä kyynelkanavan vuotoa. Pitää siis varmaankin pysytellä vain niissä, jos haluaa ilman pokia kulkea.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Broilerpiirakka


Grillatusta broilerista jäi puolet syömättä. Lihaa oli liian vähän kastikkeeseen, joten pyöräytin lopuista piirakan.

..................................
BROILERPIIRAKKA:

POHJA:
150g voita
3dl vehnäjauhoja
½tl suolaa
3rkl vettä

TÄYTE:
½ grillattu broileri
½ pss Pomodoro pakastesekoitusta
1 iso sipuli
2 kananmunaa
1,5dl soijaruokakermaa
maustepippuria
suolaa

PINNALLE:
juustoraastetta

1. Nypi rasva vehnäjauhojen ja suolan joukkoon. Lisää vesi ja vaivaa tasaiseksi.
2. Painele taikina vuokaan ja paista 200asteessa 10minuuttia.
3. Sekoita kulhossa täyteaineet keskenään.
4. Kaada seos esipaistetun pohjan päälle.
5. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
6. Paista 200 asteessa n. 20minuuttia.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Viilipytty


Joskus vaan tarvitsee laskea kymmeneen. Tai kahteenkymmeneen, sataan, tuhanteen...

Eilen tarvitsi. Toivottavasti tästä tulee parempi päivä!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Kaivettu ja kuopattu



Ensi kevään ja kesän kukkasipulit on maahan kaivettu ja multaan kuopattu. Luonto hoiti sopivasti kastelunkin työn päätteeksi.
 
Yhteensä parisataa sipulia takapihan kukkapenkkeihin upposi. Vielä himoitsen lisää pallerolaukkoja kukkapenkin toiseenkin päähän tasapainoittamaan korkeuseroja. Pari kymmentä sipulia jos vielä istuttaisi niin sitten saa riittää.

Mainiointa on, että muutamien lajikkeiden pitäisi nousta seuraavanakin keväänä kukkimaan. Toivotaan niin!

Talviteloille


Joskus se yllättää iloisesti ja positiivisesti. Ahkeruus ja innostus siis.

Eilen aamulla, kun sade lakkasi, kuopsutimme kukkapenkit, tsekkasimme omenapuut, siivosimme kesäkeittiön sekä ulkokaapit. Saimme vihdoin ja viimein kaivettua kuopan, haettua hiekkaa ja ladottua noppakivet paikoilleen. Haravoitukin on, ne syksyn ensimmäiset koivunlehdet. Takapiha on siis nyt laitettu kalusteineen talviteloille.

Ennen kalusteiden pressutusta mies toi aamupalan takapihan auringonpaisteeseen. Kylläpä se maistuikin ulkona makoisalle. Seuraavaa ulkoilma aamupalaa saakin odottaa.


Tällä viikolla täytyy suunnata calluna ostoksille, jotta saa karulle takapihalle edes vähän kaunista katseltavaa. Koristekaalikin houkuttaisi, mutta se on aina mennyt tosi nopeasti huonoksi. Hopealanka voisi tuoda vähän eloa istutukseen. Marjakanervaakin olisi kiva kokeilla. Äh, siellä kaupoilla kuluu taas tunti, kun jään pähkäilemään vaihtoehtoja. ARG!

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Tuohikontti


Olen vähän hamstraajatyyppi. Vanhat tavarat eivät saisi päätyä kaatopaikalle. Mielummin tavarat laitetaan kiertoon, suvun sisällä jos tavara saa uuden kodin niin aina parempi. Meillä on kotona muutaman tavara ja huonekalu joilla on todella paljon tunnearvoa. On vuosia sitten isotädiltäni saatu iso rottinkinen kannellinen laatikko, missä nyt säilytetään CD-levyjä, vaikka niitä ei enää edes tarvita.Minun mummoni sekä mieheni mummon vanhat ompelupöydät koneineen. Niistä toinen on anoppilassa hyvässä hoidossa. Toinen meillä vielä kitkuttelee nurkissa, kun ei sille ole arvoistansa paikkaa. Isomummoni vanha 1800-luvun pesukomuutti, se aikanaan palveli hyvin meillä, mutta väistyi isomman säilytysjärjestelmän tieltä. Nyt se on varastossa jemmassa, odottamassa parempia aikoja. Sitä, kun ei voinut heittää poiskaan.

Mutta nyt tämä, vuosia se on tehnyt meille tuloaan. Pikkuhiljaa mielensyövereissä saanut tilaa. Anoppi on siivoamassa kaappejaan ja se tuli taas vastaan. Niinpä tämä kaunokainen muutti meille, vaikka en vielä edes tiennyt, että minne se mahdetaan mahduttaa.

Nyt se on kuitenkin saanut arvoisensa paikkan. Esillä!

perjantai 16. syyskuuta 2011

Pieni ja onnellinen


Pieni asia voi tehdä kovin onnelliseksi. Tässä tapauksessa neiti ja himoittu paita.

Siinä ne on, parhaimmat ystävykset. Ainakin tulevan syksyn ja talven.

ps. Mihin mun pieni tyttö on mennyt. Käytössä jo aikuisten XS-kokoinen paita. EIKÄ! Kohta neiti on äitinsä vaatekaapilla...

Korukynnet



Pientä piristystä syyspäivään tuo kynsitaide. Ihka ensimmäinen kerta ja aika hauskathan nämä on.

Vähän tarvitaan vielä taitojen hiomista ja vakaampaa kättä. Niin ja niitä tarroja/teippejä myös, jotta saa viivojen reunoista tasaisemmat. Toisaalta eikö nämä saa näyttää siltä, että on käsin tehty eikä kaivettu mistään paketista ja liimattu sormiin.

Ensi kerralla laitan vähän haastetta peliin, pitäisikö kokeilla rohkeasti jotakin kuviota? Pantterikuosia? Ei sitten kuitenkaan, omiini kynsiin ainakaan.

torstai 15. syyskuuta 2011

PANTONE 123 C



Jippijajee!

Väriläiskä saapui ja ah, se on niin ihana! Vaikea oli värivalinta loppupelissä tehdä. Tai no, kyllähän se keltainen kummitteli koko ajan etusijalla, mutta silti. Monesta hyvästä oli niin vaikea valita. Pähkäilin jo mustankin perään, mutta sitten miehen kanssa funtsittiin, että saa sitä väriläiskääkin vaatekaapissa olla. Sitä paitsi, kun laittaa mustat assut niin tämä on todellinen namupala!

Kyllä sitä on odotettukin, melkein vuoden päivät! Vonkasin sitä nimittäin jo tammikuussa, käy vaikka kurkkaamassa täältä.

Kiitos


Ensimmäinen tunnustus saapui Pikku-Okon elämää –blogista. Kiitos Kiki!

Tunnustukseen kuuluu vastata seuraaviin kysymyksiin:
1. Suosikkiväri: Puhtaan valkoinen
2. Suosikkieläin: Viirupöllö
3. Suosikkinumero: 1
4. Suosikkijuoma(alkoholiton): Vesi
5. Facebook vai Twitter? FB, ärsyttävän koukuttava toisinaan.
6. Intohimosi? Omin käsin tekeminen yksin tai yhdessä.
7. Saada vai antaa lahja? Antaa, ehdottomasti!
8. Suosikkikuvio? Raita
9. Suosikkiviikonpäivä? Lauantai
10. Suosikkikukka? Tämä on kausittaista. Nyt lilja ja neilikka, talvella tulppaani.

Itse haluan jakaa tämän tunnustuksen Heidille, Saralle, Suville, Nakulle ja Tuijalle

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

BYE BYE


Viime viikolla se lähti, OKKO poika.
Paketissaan se muutti pois.
Viirejä monta hällä rinnassaan noita,
nyt niillä uusi halittava ois.

Okko muutti Okon kaveriksi, tänne.

Monenmonta pehmeää kaverusta odottaa vielä uuttaa kotia. Ja lisää PehmOtuksia on tulossa lähiviikkoina. Kaveruksiin voit käydä tutustumassa täällä.

Parasta päivässä


Ruokatauko on yksi parhaista hetkistä työpäivässä.

Ainakin jos eväänä on herkkuja, kuten raikasta salaattia. Mukana vähän lehtisalaattia ja rucolaa. Lisänä paljon tomaattia, punaista paprikaa, tuorekurkkua, fetaa ja kiwiä.

Nam!

tiistai 13. syyskuuta 2011

Persikka-rahkapiirakka


 Nyt kun piirakoiden makuun on päästy, niin piti kokeilla persikkapiirakkaakin. Käytin säilykepersikoita, joskus voisi kokeilla tuoreillakin.

Hyvää on, vaikka tästä vähän tulee kyllä pääsiäinen mieleen, hih!
....................................
Persikka-rahkapiirakka

POHJA:
murotaikinaa

TÄYTE:
5 säilykepersikan puolikasta
250g maitorahkaa
2 kananmunaa
2rkl perunajauhoja
3/4dl tomusokeria
1/2dl taloussokeria

2tl vaniljasokeria

1. Paista murotaikinaa nyt hetkeksi 200 asteiseen uuniin.
2. Pilko persikat siivuiksi.
3. Sekoita kananmunat, rahka, jauhot ja sokerit keskenään.
4. Ota muropohja pois uunista.
5. Asettele persikanviipaleet pohjan päälle.
6. Kaada rahkaseos persikoille.
7. Paista uunissa 200asteessa n. 15min.

Katusoittaja jaksaa soittaa

Timo Pieni Huijauksen Katusoittaja feat. Riku Rajamaa soi meillä kymmeniä kertoja päivässä.

Pieni mies kuuntelee tätä niin kotona kuin koulumatkoillakin. Ja isosisko pesaa. Mikäs siinä.

kuva

maanantai 12. syyskuuta 2011

Kääntöpuoli


Ulkona tuulee ja viima ulvoo ikkunoissa. Kaikesta huolimatta vielä on vähän kesäntuntua jäljellä. Ainakin valoa riittää. Kohta iskee jokavuotinen pimeys ja kylmyys. Täytyy siis vielä nauttia näistä alkusyksyn lämmöistä.

Kaikella on kääntöpuolensa. Kohta voi pukea villasukat jalkaan, poltella kynttilöitä ja laittaa takkaan tulen. Aah, on sekin ihan mukavaa.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Omenaherkkupiiras


Meille tuli vieraita, kuten eilen mainitsin. Suolaisten kinkkkusarvien lisäksi piti saada makeaakin tarjottavaa. Tottakai! Makeaa koko mahan täydeltä, kiitos!

Halusin varioida aiemmin tekemääni omenapiirakkaa. Jätin mm. kaurahiutaleet pois, mutta voin ja sokerin säilytin, tietysti!

Tätä kehuttiin tosi paljon, ohjekin haluttiin mukaan. Pakko sanoa, että tämä on kova kilpailija kauraisalle versiolle.
............................
Omenaherkkupiiras

POHJA:
murotaikinaa

TÄYTE:
3 isoa omenaa
25g voita
3/4dl taloussokeria
200g ranskankermaa
3/4dl tomusokeria
2 kananmunaa

1. Kuori omenat ja pilko ne siivuiksi.
2. Lisää kuumalle pannulle voi ja sokerit. Sekoita hyvin.
3. Kaada voi-sokeri seokseen omenan palat. Keitä omenia liemessä, kunnes ne pehmenevät ja saavat hitusen ruskeaa väriä.
4. Paista murotaikinaa nyt hetkeksi 200 asteiseen uuniin.
5. Sekoita keskenään ranskankerma, tomusokeri sekä kananmunat.
6. Ota muropohja pois uunista ja kaada omenaseos pohjan päälle.
7. Kaada ranskankerma seos omenien päälle.
8. Paista uunissa 200asteessa n. 15min.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Valkosipuliset juusto-kinkkusarvet


Kyläily muuttuikin kestitsemiksi. Hyvä, sillä sain taas syyn uunin lämmittämiselle.
Tällä kertaa kokeilin kaupan valmista croisant-taikinaa. Sisälle kinkkua ja paljon juustoa. NAM!

Kauan odotettu ilta rakkaiden ystävien kanssa on pian alkamassa!
........................................
Kinkku-juustosarvet 12kpl

2prk croisant-taikinaa

TÄYTE:
½ rasiaa valkosipulituorejuustoa
2dl palvikinkkukuutioita
1,5dl juustoraastetta

PINNALLE:
juustoraastetta

1. Sekoita täyteaineet keskenään.
2. Jaa croisant-taikina pakkauksen kyljessä olevan ohjeen mukaan.
3. Laita jokaisen croisant palan keskelle täytettä ja rullaa pötkyläksi. Lopuksi taita hieman sarven muotoon.
4. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
5. Paista uunissa 200asteessa n. 12min.

Neulatyynyn korvike


Paljon on neuloja kiinnitetty, joten uusien PehmOtusten luonteenpiirteet rupeavat pikkuhiljaa hahmottumaan. Mukana on veikeää ja hissukkaa, tyylikästä ja rohkeaa.

Hitaasti tulee valmista ja PehmOtuksen pääsevät irtautumaan akupunktioneuloistaan. Raukat!

Tästäpä pienenä aasinsiltana... Neulatyyny on hävöksissä, sellainenkin pitäisi siis saada aikaiseksi. Mutta ei mikään perustyynyt, vaan siinä pitää olla jokin hauska juttu. Mietintämyssy päähän siis. Ja kas, heti tuli pari ideantynkää. Niitä siis lähdenkin nyt jatkojalostamaan, rauhassa.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Liisa ihmemaassa

Perjantai illan iloja. Leffailta!

Meille on niin iloisesti ja onnekkaasti käynyt, että meillä on käytössämme "oma videovuokraamo". Tai siis tarkemmin sanottuna serkkuni perheellä on niin paljon dvd elokuvia hyllyssä, että sieltä käymme säännöllisin väliajoin levyt vaihtamassa uusiin.

Tänään päädyimme katsomaan Liisa ihmemaassa fantasian. Olipa hienosti tehty. Lapsena katsoin Liisan seikkailuja piirrettynä. Nyt oli vähän enemmän särmää ja aisteja herätteleviä tehosteita. Tykättiin tosi paljon! Plussana vielä elokuva oli älyttömän hyvin suomeksi puhuttu, jolloin lapsetkin saivat kokemuksesta enemmän irti. Eikä suomalainen versio kyllä varmaan paljoa alkuperäisääniraidalle hävinnyt.

Poikakin sanoi leffan loputtua, että ihan kuin oltais leffateatterissa oltu.

kuva
kuva
kuva
kuva
kuva