Olen vähän hamstraajatyyppi. Vanhat tavarat eivät saisi päätyä kaatopaikalle. Mielummin tavarat laitetaan kiertoon, suvun sisällä jos tavara saa uuden kodin niin aina parempi. Meillä on kotona muutaman tavara ja huonekalu joilla on todella paljon tunnearvoa. On vuosia sitten isotädiltäni saatu iso rottinkinen kannellinen laatikko, missä nyt säilytetään CD-levyjä, vaikka niitä ei enää edes tarvita.Minun mummoni sekä mieheni mummon vanhat ompelupöydät koneineen. Niistä toinen on anoppilassa hyvässä hoidossa. Toinen meillä vielä kitkuttelee nurkissa, kun ei sille ole arvoistansa paikkaa. Isomummoni vanha 1800-luvun pesukomuutti, se aikanaan palveli hyvin meillä, mutta väistyi isomman säilytysjärjestelmän tieltä. Nyt se on varastossa jemmassa, odottamassa parempia aikoja. Sitä, kun ei voinut heittää poiskaan.
Mutta nyt tämä, vuosia se on tehnyt meille tuloaan. Pikkuhiljaa mielensyövereissä saanut tilaa. Anoppi on siivoamassa kaappejaan ja se tuli taas vastaan. Niinpä tämä kaunokainen muutti meille, vaikka en vielä edes tiennyt, että minne se mahdetaan mahduttaa.
Nyt se on kuitenkin saanut arvoisensa paikkan. Esillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti