- - - - ?

En osaa juuri nyt kuvailla tunteitani.

Kävimme poikamme kanssa pelkohammashoitajalla. Taas. Tällä kertaa hän reippaasti asteli ison vihreän penkin luo, nousi siihen istumaan, otti iso lasit nenällensä vaappumaan ja loppupelissä avasi suunsakin. Helpotusta toi, kun oma äiti sai pitää kädestä kiinni.

Olen onnellinen, ylpeä ja paljon muutakin. En osaa tätä tunnetta selittää. Sydämeni pakahtuu...