torstai 27. syyskuuta 2012

L o h d u t t a v a a



Olen antanut kaiken mennä siitä mistä aita on matalin. Meillä on syöty nachoja sekä nauravia nakkeja. Tilattu lähikioskista valmista pitsaa. Lohturuokaa.

Lapset kiittävät äitiä mahtavista ruokavalinnoista, äiti lapsiaan kiltteydestä ja nätisti syömisestä. Kaikki ovat tyytyväisiä. Kukaan ei marmata vaikka äiti nukahtaakin yöunille jo kahdeksalta. Omasta kainalostani lapsoset löydän aamulla kellon kouluun herättäessä.

Isin saapuessa työreissulta kotiin palaamme ruotuun. Se onkin sitten jo huomenna.

2 kommenttia:

  1. Joskus saa, ja pitääkin, löysäillä ja mennä aidan matalimmasta kohdasta. Mä tein niin eilen, kun laitoin lapsille pyörimään Risto Räppääjän ja otin itse itsekkäästi torkut sillä aikaa. Kummasti vaan väsytti, vaikka edellisenä iltana nukahdin sohvalle ja sauna oli turhaan päällä 4 tuntia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko sanoa kyllä, että teki todella hyvää löysäillä.

      Isekin olen ottanut joskus torkkuja, kun muksut ovat katsoneet televisiota. Se on ihan sallittua. :)

      Poista