Olin 6 ja ½ päivää sisällä vaikka ulkona oli mitä mahtavin kevätsää. Ensin meillä sairasti poika ja sitten minä itse. Sängyn pohjalla maatessani olin totaalisesti unohtanut tulevat virpomistarpeet sekä tyttären beletti-illan. Huoh.
Niin mahtavaa olla taas elävien kirjoissa, vaikkakin hieman puolikuntoisena ja käydä töissä ihmisten ilmoilla! Vajaassa viikossa rupeaa netin kautta tarjottu laajakin leffa ja sarjatarjonta tympäämään. Pahinta oli, kun ei jaksaisi enää maata, mutta ei jaksanut mitään muuta kuin maata.
Nyt otan tästä onnestani ilon irti, käväisen happihyppelyllä. Jo toista kertaa tänä päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti