Tulin aiemmin tällä viikolla maininneeksi, että mieheni vei minut yllätysreissulle. Lapsillakin oli perjantaina vapaapäivä koulusta, joten he olivat isovanhemmilla hoidossa.
Me lähdimme miehen kanssa aamupäivästä omalla autolla liikkeelle, mutta kaarsimmekin melko pian ystävän pihamaalle ja vaihdomme ajopeliksemme vanhan sympaattisen punaisen Minin. Voi luoja, että se on niin suloinen auto, kaikessa pienuudessaan.
Matka jatkui eteenpäin mahtavassa säässä, kaunista Suomen luontoa ihaillen. Mies ajoi InStile Mannilaan, joka sijaitsee Otavassa, Mikkelissä. Siellä tutustuimme italialaiseen muotiin myymälän puolelle, ostimme bruchetta maustetta kotiin viemisiksi sekä take-away rucolapitsat mukaamme, jotka nautimme autossa miehen kaivaessa herkkukorista esille juomat sekä servetit. Todella herkullista pitsa olikin, aitoa italialaista!
Syötyämme pakkasimme tavarat takaisin eväskoriin ja jatkoimme matkaa Mikkelin keskustaan, missä kävimme katsomassa Mikkelin valokuvakeskuksessa näyttelyn: Kristoffer Albrecht, Ohimennen. Melkoisen puhutteleviakin kuvia löytyi teosten seasta. Näyttely on avoinna 16.5.2014 asti.
Mies varasi myös hieman shoppailuaikaa. Mutta eipä meitä paljon kiinnostanut kaupoissa kierrellä, mielummin kävelimme ulkona kauniita rakennuksia katsellen. Kävimme sentään kirpputorilla (yllätys yllätys) ja nautimme rauhassa kahvit kahvilassa.
Iltapäivällä istuimme taas autoon ja mies lähti suuntaamaan kohti majapaikkaamme Mäntyharjulle. Tunnin ajomatkan päästä saavuimme veden äärelle B&B Pinukseen. Yövyimme sen keltaisessa huoneessa ja nautimme aamulla ihanan kotoisan aamupalan toisen yöpyjäpariskunnan kanssa kuulumisia vaihtaen. Voi sitä lämmintä mustikkakeittoa ja vasta uunista tuotua omenapiirakkaa. Eipä sellaisia saa mistään ketjuhotellista!
Aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan kotia kohti, mutta miehellä olikin vielä pari ässää hihassa. Hän pyysi pukemaan päälle mukaan ottamansa tennarit, takin sekä pipon ja hanskat. Hän ajoi meidän Astuvansalmen kalliomaalauksia katsomaan, joten saimme hieman ulkoiltua kaiken autossa istumisen vastapainoksi. Reitti on mukavan mäkistä ja sopivan lyhyt, myös lapsille käveltäväksi. Sinne voisikin tehdä lasten kanssa oman retken joskus myöhemmin.
Ulkoituamme nälkä kurnikin jo vatsassa, joten mies suuntasi auton nokan viimeiseen määränpäähämme Verlaan. Siellä nautimme lounaan ja suuntasimme kiireettömästi takaisin kotiin. Todeten, että onneksi on vasta lauantai!
Tämä, jos mikä oli KOTIMAANMATKAILUA PARHAIMMILLAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti