Tänä kesänä olen ajellut ihastuttavalla vanhalla menopelillä.
Pyörä on pelastettu jo vuosia sitten kaatopaikkalavalta. Se toimi ensin miehelläni työmatkapyöränä asemalta työpaikalle. Yhden talven raasu oli parkissa Helsingin keskustassa säiden armoilla, kun lukko oli jäätynyt kiinni.
Miehen hankittua Pelagon pyörän itselleen, rupesin haaveilemaan omasta "mummopyörästäni" paremman ajoasennon toivossa. Niinpä sininen ruostekasa (kts. kuva alla) muutti meille kotiin ja sitä ruvettiin pitkän vuoden mittaisen tuumailun jälkeen uudistamaan.
Onneksi tänä vuonna kevät oli kaunis ja alkoi varhain, joten sain takapihalla pyörän maalattua. Mies ystävällisesti purki pyörän osiin, uusi renkaat ja paljon muutakin. Joitakin osia on vielä matkalla, toivottavasti ne saadaan pian jo kotiutettua, jotta takalokasuoja pysyisi paikallaan.
Eihän tästä nyt ihan halpa tullut, mutta empaattinen ja eri aikakausia nähnyt kaunotar silti.
Tämä kulkuritar on tyytyväinen!
Tosi kaunis!
VastaaPoistaKiitos Krisse. On se, kaunottareni.
Poista