keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Seinällinen elämää

Pikkuhiljaa se hahmottuu... Vielä ei ole ihan valmista.

Saatiin mukavaa puhdetta neidin kanssa. Kumpikin on lyijykynällä värilliselle kontaktimuoville piirrellyt ja pikkusaksilla piirroksia irti leikellyt. Jos jonkinmoista kuvaa on seinälle tullut ikuistettua. Kaikkea sellaista mistä neiti itse pitää. Yhdeksän vuotiaalla on selvä visio sitä mitä haluaa ja loistavasti taitoa toteuttaa näkemyksensä.



Tähän asuntoon muutettuamme maalasimme lastenhuoneiden lasikuitutapetoidut seinät hyvin pyyhintää kestävällä maalilla. Vain pojan huoneeseen (joka muuttovaiheessa oli tyttären huone) laitettiin Annikki ja Ilmari Tapiovaaran 2+3 tapettia yhdelle seinälle.

Maalipinta on osoittautunut loistavaksi valinnaksi. Seinillä on vilistellyt kontaktimuovista tehtyjä PehmOtuksiani, volkkaribusseja, kirjaimia ja ties mitä aikojen saatossa. Saapa nähdä kauanko nämä miellyttävät? Toivottavasti useamman vuoden, ainakin työmäärään verraten...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti