En todellakaan tiedä minkä ihmeen takia tilautin itselleni kuvassa olevan nuorisohupparin. Kenties sen printti näytti paljon paremmalta (lue: rauhallisemmalta) katalogissa? Yleisesti ottaen pidän tosi paljon Nikitan vaatteista, mutta tällä erää osui harhaan.
No, samapa tuo. Kaapissa se oli puolisen vuotta tyhjän panttina. Kerran se oli päällä, muttei todellakaan tuntunut omalta. Siirsin sen sitten suosiolla tyttären vaatekaappiin odottamaan.
Neiti sen löysi omaksensa viikonloppuna ja puki heti päällensä. Isohan se oli, mutta koska niin kauniisti pyysi äidiltänsä pienennystä, niin ompelukone kaivettiin kaapista esille ja ruvettiin hupparia pienentämään.
Niin siinä sitten kävi, että kiirus tuli, kun piti mummolaan lähteä tietokonehommiin, mutta valmiiksi se huppari saatiin kuitenkin.
Hupparista on tullut niin mieleinen, että neiti juuri ja juuri raaski sen yöksi pois riisua. Hyvä, kun saatiin paita jo nyt käyttöön, eikä kaappiin pölyttymään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti