L A I N E I L L A

Kesän ensimmäinen (päivä)purjehdus oli eilen.
Aurinko paistoi ja vettäkin satoi, kaatamalla! Tosin onneksi vain parin minuutin ajan.

Kuka olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että nauttisin tästä näin paljon?

Nyt askartelen pehmusteiden parissa täällä kotosalla, jotta pääsisimme kesälomalla koko perhe yönylireissulle vaikka Vääksyyn. Saapa nähdä miten käy. Joudutaanko tyytymään retkipatjoihin vielä tänä kesänä. Huoh!

Seuraavaa inspiraatiota odotellessa...

... JOTAIN UUTTA

Niinhän siinä kävi, että kaikkea ei saa hankittua käytettynä, vaikka kuinka olisi valmis näkemään vaivaa sen eteen. Tai jos jotain löytää kierrätyskeskuksista niin hinta on pilviä hipova. Niin paljon en tässä tapauksessa huutele käytetyn perään, etteikö hinta ratkaisisi uuden ja vanhan välillä.

Juuri puoli vuotta aiemmin olin omat keittiön kaappimme käynyt läpi ja antanut hyväntekeväisyyteen kaiken turhan kaapeistamme. Sinne meni monen monta uuden veroista kattilaa, vispilää, lastaa ynnämuuta. Nyt niille olisi ollut tarvetta. Höh. Sellaista se elämä on. Ei voi tietää mitä edestään löytää. Se saattaa olla jopa purjevene!

Aterimien metsästys oli työn takana. Käytettynä ei millään meinannut löytyä neljän settiä samanlaisia aterimia. Niinpä päädyin viimein ostamaan kierrätyskeskuksesta hieman eriparisia aterimia (mm. Hackmania löytyi 0,20€/kpl), veneessä jo olevien vanhojen astioiden seuraksi. 

Varsinaiset löydöt samaiselta kirpparilta olivat myös kattila sekä valurautapannu! Siitä en kuvaa kerennyt nappaamaan ennen vientiä veneelle. Mutta se oli todella hyvä ja käyttökelpoinen puhdistuksen ja rasvauksen jälkeen. Viiden euron hintaan suhteutettuna.

Enää tarvitsi hankkia vain pari pannunalusta, leikkuulauta, patakinnas sekä keittiöpyyhkeitä. Ne löytyivät uusina edullisesti Ikeasta.

Sillä sopu sijaa antaa, myös kukkarossa.

TUULTEN VIETÄVÄNÄ

Olimme tuulten vietävänä monta tuntia!

Mikäs sitä oli täydessä auringon paisteessa päiväänsä viettää vesillä.

JOTAIN VANHAA...

 

Vesille laskettu vanha rouva sai astialaatikkoonsa arvoisensa astiat. Pääosin vanhaa ja kotoista, sellaista veneen henkeen sopivaa. Valtaosa astioista oli veneessä valmiina, kuten sieltä löytyneet VANHAT valkoiset posliinilautaset. Leima pohjassa paljastaa, että ne ovat Neuvostoliiton ajoilta!

Sarviksen astioitakin veneessä oli jo jonkin verran. Niiden metsästys onkin tämän kesän teemana. 
Eli jos jossakin näkyy valkoisia, punaisia tai sinisiä Sarviksen vanhoja astioita niin hihkaiskaa hep.

Hankintalistalla on sellaista mikä kestää isältä pojalle. Niinkuin toivottavasti itse venekin! 

N E I T S Y T M A T K A

Ensimmäinen päiväretki uusvanhalla purjeveneellämme on nyt tehty!

Suuntasimme lähellä sijaitsevaan saareen kahvittelemaan, vaikka vanha rouva olikin lastattu kyllä yhdellä jos toisella herkulla.

Eväiden tekeminen ja pakkaaminen mukaan on varsinkin pojallemme hyvin tärkeä ja iso osa koko veneilyä.

Tuulta oli todella vähän koko reissun ajan, mutta mukavasti pääsimme lipuamaan saarta kohti, sadekuurojen saattelemana. Siinä sitä pääsi rauhassa opettelemaan, että mistä narusta sitä milloinkin piti kiristää tai löysätä. Pikkuhiljaa sitä oppii ja varsinkin tekemällä.

Niin mahtavat fiilikset jäi, että järvelle on päästävä pian uudestaan! Satoi tai paistoi.

 

RAITISTA ILMAA

Viime päivinä ajatukset ovat pyörineet kovasti tuolla kuvan osoittamilla rannoilla. Pelkkien ajatusten lisäksi siellä on tullut hengailtua melkolailla itsekin. ULKOILMASSA! Satoi tai paistoi.

Olen aivan ihastunut uuteen perheenjäseneemme ja sen suomiin uusiin mahdollisuuksiin sekä kokemuksiin. Tämän kesän jälkeen olen taas kokemusta rikkaampi.

VESILLE LASKU

Siellä se "vanha rouva" nyt on, järvessä turpoamassa! Sateet pitävät huolen, että koko paatti varmasti saa kasteensa.

Miehet saavat hoitaa veden pois pumppaamisen, minä keskityn nyt itse tehtyjen melojen maalaamiseen ja lakkaukseen sekä keittiötarvikkeiden hankintaan.

Maston nostoa odotellessa.

R e g a t t a

Tänään kävimme tsekkaamassa Lahden Puuveneregattaa. Isi oli purjehtimassa siellä ystäviensä kanssa, joten teimme lasten kanssa päivällä pienen retken vastarannalle. Kamera mukana tietenkin.

Auttamattoman kaukana veneet lipuivat, joten kunnon kuvia ei saatu tänä vuonna aikaiseksi. Emme menneet Myllysaaren laitureille nyt ollenkaan, sillä keli ei ollut parhaimmasta päästä. Lisäksi lasten aamuhoputteluissa meni liian kauan aikaa, joten emme kerenneet katsomaan lähtöä.

Se ei kyllä haitannut yhtään. Kivillä istuskellen ja rupatellen oli mukavaa. Tytär löysi yhdeltä kiveltä vedellä täyttyneen sydämenkin.

Ihan huippu päivä!