LuXusta!

Miehen työ vei meidät taas yön yli reissulle Helsinkiin. Yövyimme Hotel Havenin ylimmässä kerroksessa Lux-huoneessa, josta oli mahtavat näkymät. Kaupungilla käppäilyn jälkeen kylpyammessa aromaterapeuttisessa vaahdossa loikoillessani saatoin katsoa kylpyhuoneeseen sijoitettua televisiota tai kuunnella kattoon upotetuista kaiuttimista iPodini musiikkia. Valitsin jälkimmäisen.

Ja voi pojat mitä palvelua! Illalla asioilla ollessamme, sänky oli käyty "avaamaan" meille valmiiksi ja huonetta oli vähän siistitty samalla. Kyllä sitä uni maittoi muhkeissa petivaatteissa. Ja aamupala kruunasi koko elämyksen. Pieniä itsetehtyä piirakoita, juustoja, tuoreita hedelmiä, vasta puristettua appelsiinimehua... Kuulostaa ehkä tavanomaiselta, mutta laadukasta ja herkullista kaikki. Henkilökohtainen tarjoilija piti syönnin ajan huolen, että kuumaa juomista riitti koko ruokailun ajan.

Shampajaakin oli aamupalalla tarjolla, sen tosin skippasimme, tällä kertaa. Ehkä pääsen joskus vielä senkin kokemaan. Lottovoiton jälkeen ehkä ?

Seimen aika

1. adventti!  Nyt se joulun odotus saa oikein luvalla alkaa.

Meille on ilmestynyt parin vuoden tauon jälkeen Maria ja Josef, Jeesus lapsensa kanssa sekä enkeli, itämaan tietäjät ja lampaat. Tallikin näille rakennettiin aikanaan, mutta tilanpuutteen takia siitä rekvisiittoineen piti luopua. Ihanalta nuo näyttävät ilmankin, korkeutta kun näillä on n. 40cm.

Tämän äärellä voikin lasten kanssa pohtia sitä joulun perimmäistä tarkoitusta. Oliko se se, että kuinka paljon niitä Zhu Zhu petsejä tai Bioniclejä se joulupukki jaksaa kantaa vai...

Lämmittävä pannari

Patterit yrittävät lämmittää asuntoa niin hyvin kuin vain pystyvät, mutta silti varpaita paleltaa, varsinkin alakerrassa. Onneksi on villasukkia jalkaan vedettäväksi ja uusi ISO matto olohuoneen lattialla. Oi, miten siinä onkin ihana loikoilla ja lukea sisustuslehtiä, takkatulen loimussa. Seuraksi vielä lämmin glögilasillinen.

Laitoin uuninkin lämpenemään ja tein meille iltapalaksi herkullista (ja rasvaista) pannukakkua. Päälle reilusti vaahterasiirappia ja sitten suunpieliä nuolemaan... ( ja uunin luukku auki paiston jälkeen, jotta saadaan jälkilämpö sisätiloja lämmittämään)

Oikeastaan ihan kivaa, kun on kylmä. Ulkona!

.........................................

Herkullinen pannukakku

1l maitoa
4 kananmunaa
n. 5dl vehnäjauhoja
1tl suolaa
2rkl sokeria
1dl kivennäisvettä
loraus juoksevaa Oivariinia
2rkl voita

1. Sekoita maito ja kananmunat keskenään.
2. Lisää vehnäjauho, suola, sokeri, Oivariini ja kivennäisvesi.
3. Kaada leivinpaperilla vuoratun pellin päälle ja laita päälle voi nokareita.
4. Paista (kieroilma)uunin keskitasolla n. 200 asteessa n. 30 minuuttia, kunnes pinta on saanut sopivasti väriä.

Tästä se joulu alkaa

Joulukalenterit ovat jo omilla paikoillaan!

Viime vuonna ostin alennusmyynnistä ihanan Mailegin tyttötontun, joka taskuineen palvelee myös joulukalenterina. Se nökötti niin yksinäisenä ruokailutilassamme, että päätin jo silloin hankkisia neidille ystävän seuraavaksi jouluksi. Niinpä kesän jäädessä taakse tilasin heti Sisustus Fannysta poikatontun neitokaisen ystäväksi. Ja niin se paketti saapui jo syyskuussa liikkeeseen ja pääsin pojan noutamaan. On se vaan niin ihana.

Siellä ne nyt vierekkäin odottavat täytteitä taskuihinsa. Lapset arvuuttelevat mitä mahtaa mistäkin taskusta paljastua minäkin aamuna. Sukkia, makeisia, purukumia...

Olisipa jo joulukuu !

Kinuskinen dippi

Tyttöjen ilta!

Tämä äiti taitaa näyttää niin nuutuneelta työviikon jäljiltä, että neiti halusi vähän hemmotella. Omatoimisesti pakkasesta sulatetti mansikoita ja teki ”kinuskidipin” seuraksi. Nam! Hyvää oli! Nyt neiti kainaloon ja vällyjen väliin nukkumaan. Hyvää yötä!

 ......................................

Kinuskinen dippi

1dl smetanaa

1dl fariinisokeria

Mittaa aineet astiaan ja sekoita. Annan sokerin sulaa smetanan joukkoon ja tarjoile. Helppoa !

LUNTA TULVILLAAN

Oih, se olisi talvi taas!

Kylläpä se lumi valaiseekin ja tekee ihmeitä luonnolle sekä ihmismielelle. Ihan kuin ei enää väsyttäisikään niin paljon!

Neiti halusi hiihtämään pihalle ja äiti lupautui kameran kanssa mukaan. Pitihän lumenmäärää saada ikuistettua myös jälkipolville.

Lumen paino sai jo osan havupuiden oksista roikkumaan. Kylläpä lunta olikin tullut päivän aikana. Lähitien valot saivat kaiken näyttämään lämpimän kultaiselta. Kaunista!

TUOLIN UUSI ELÄMÄ

Eräänä talvisena iltana kirpputorilla aikaani kuluttaessani, tyttäreni ollessa balettitunnillaan, jotenkin vain ajauduin huonekaluosastolle, vaikken normaalisti sellaisilla osastoilla käykään.

Huomasin ränsistyneen ja surullisen näköisen nojatuolin lukuisten muiden tuolien ja sohvien keskellä. Vilkuilin sitä, mutta jatkoin matkaani. Kuitenkin se vain jäi kummittelemaan ja oli palattava vanhuksen luokse takaisin. Tarkastelin tuolia vähän paremmin, koeistuin sekä vaapuin ja pyörin sillä edestakaisin. Lähetin kuvan kännykällä miehelleni ja kysyin, josko tässä olisi meille potenttiaalia olohuoneen nojatuoliksi?

Ja niinhän siinä kävi, että hyväksyntä tuli. ONNEKSI! Tuoli odotteli useamman kuukauden nuhruisena olohuoneessamme, mutta ulkonäöstään huolimatta se saavutti lähtemättömän vaikutuksen ja saavutti oitis lempituolin tittelin.

Töitä tuolin kanssa sai tehdä, sitten kun siihen ryhtyi. Ensin piti ratkoa päällinen pois sekä irroittaa jalka. Aika karu totuus paljastui, kun tuoli oli riisuttu. Kaivattiin uuden kankaan lisäksi vähän pehmusteita. Ja kas, ensin piti tulla keinonahka verhoilu, mutta sen laittaminen ei täyttänyt laatuvaatimuksia. Ei muuta kuin uudestaan kankaan metsästykseen ja löytyihän se uusi ehdokaskin. Ja mieskin sen hyväksyi. Siis uudestaan sakset käteen ja ompelemaan. Ta-daa! Se valmistui viimein! Ei mikään priima tuoli, mutta meille aika rakas.