Menin ja vaihdoin auton. Tämä on järjestyksessään elämäni toinen oma nelipyöräinen.
Ei ole uusinkaan musta eikä pieni, kuten ensimmäisestäkin haaveilin. Vaan sininen ja iso. Perheauto.
Mutta on siinä lasikatto ja paljon peltiä itsensä ympärillä. Lapsille tärkein ominaisuus on, että penkkien paikkaa voi muuttaa ja pääsevät sikaosastolle kaksin istuskelemaan. Tosin siihen tämä äiti laittoi stopin. Kuramatto ei ulotu sinne asti, joten mussukat katsotaan kesällä uusiksi.
On se ärhäkämpikin kuin entinen, ei huuda hallelujaa entenemättä vaan kehrää hiljaa vauhdin kiihtyessä. Enpä jää ison tien liittymissä toisten puskureihin kiilattaviksi. Paljon on hyvää sanottavaa, mutta...
Tänään taas tankatessa pääsi pari ärräpäätä!
Uuh, kuulostaa hyvälle! Ja onpa hieno väri!
VastaaPoistaOnnea uudelle menopelille!
Mutta ei se ole musta, nyyh.
PoistaToisaalta erottuupahan joukosta :)
Varmaan on tällä kivempi ajella, eikä tartte olla kokoajan siivoomassa penkin takamuksia, kai?
VastaaPoistaMeidän isillä kamala autokuume, se on bongannut nyt lapista jonkun TOSI MAGEEN menopelin... Tosiasia kyllä on se, että me ei mahduta nykyiseen autoon kohta enää.
Toistaseksi on kyllä pysynyt siistinä. Olen kyllä vähän puunaillutkin ahkerammin.
PoistaNyt ei muuta kuin Lappiin vaan autoa hakemaan. Vähän lisäkustannuksia matkakuluista...